Vinkit äidiksi aikovalle, osa 2

Vinkit jatkuvat. Äitinä on kivempaa, jos olet sellainen, että

c) et provosoidu kun provosoidaan

Pidin itseäni erityisen kärsivällisenä ja rauhaa rakastavana – kunnes sain lapsia. Kaikki tietävät teinit, mutta miten pieni uhmaikäinen voi olla samalla kertaa niin rakas ja niin raivostuttava! Harva se päivä saan itseni kiinni uhmaikäiselle, vaan ei aikuiselle, sopivasta käytöksestä. Itsehillintä ohoi! Nyt on hyvä aika kerrata numerot yhdestä kymmeneen ja hankkia lehmän hermot. Voit venyttää pinnaa esim. viettämällä aikaa rasittavimmaksi kokemasi aikuisen seurassa. 

d) pidät rutiineista

Lasten on helpompi pysyä aisoissa, kun päivät noudattavat tiettyä kaavaa. Tylsää, mutta toimii. Ruokaa pitää olla tarjolla viisi kertaa päivässä suhteellisen pysyvinä aikoina. Se ei vaan enää käy, että jääkaappiin kurkistetaan sitten, kun nälkä jo ilmoittaa (parkun muodossa) olemassaolostaan. Kokkaaminen ei siinä vaiheessa tule onnistumaan. Ruoka-aikojen väleissä pitää olla sopivasti jotakin toimintaa (mieluiten ulkona) ja – nyt tulee tärkeä – unille täytyy laittautua yksityiskohtaisen tarkasti samassa järjestyksessä. Jos hammastahnaa puristaa väärällä hetkellä, koko homma voi ryöstäytyä käsistä. 

Jos elämäsi on nyt kurinalaista, tulet selviämään hienosti, jos sen sijaan olet vuosien ajan pystynyt välttelemään rutiineja (kuten minä: pidemmän kaavan opiskelut + joustava työ) sinulla on enemmän opittavaa.

e) mutta et kuitenkaan ole kontrollifriikki

Lapsista tulee ääntä ja sotkua. Kaikkeen ei voi millään varautua. Kaikkia ei voi miellyttää (varsinkaan niitä, jotka ovat unohtaneet, millaista on olla lapsi). On vain osattava ottaa rennommin. Ei haittaa, jos jakaus on sinnepäin, uudet vaatteet puurossa, jaloissa eriväriset sukat. Ei haittaa, jos keittiöapulainen sotkee siivotessaankin. Eikä haittaa, jos tenava kiipeilee aidassa, nauraa vastaantulijalle ja laulaa bussissa. Siis oikeasti! 

Turhat käskyt ja kiellot pilaavat kaikkien päivän, täydellisyyteen pyrkiminen vanhempana, kodin siisteydessä, lasten käytöksessä koko elämän. Tätä mieltä olen. En osaa ehdottaa tähän mitään toimintastrategiaa, jolla kontrollifriikkiydestä pääsisi eroon. Jos teillä on ideoita, olen pelkkänä korvana!

Tässä siis muutama asia, jota itse olen työstänyt (pakon edessä). Varmaan olen tehnyt jotain alusta lähtien oikeinkin, mutta – ööh – mitähän se sitten olisi?